Mikä on PPID ja miten se syntyy? 

Aivojen läheisyydessä sijaitsevat hypotalamus ja aivolisäke ovat keskeisiä hormonituotannossa. Tiettyjen hormonien tuotanto vaatii muita osatekijöitä, jotka säätelevät tuotantoa. Hypotalamuksessa sijaitsevien hermojen kautta tuotetaan dopamiinia¹. Dopamiinilla on monia tehtäviä, joista yksi on ACTH-hormonin tuotannon säätely ja sen tuotannon estäminen aivolisäkkeen pars intermedialla². Iäkkäillä hevosilla hermojen määrä saattaa vähentyä, jolloin dopamiinia tuotetaan vähemmän¹. Riittämättömät dopamiinitasot estävät ACTH:n tuotannon hillitsemisen, mikä johtaa aivolisäkkeen hallitsemattomaan ACTH-tuotantoon³. PPID-hevosilla aivolisäke on tyypillisesti suurentunut¹. ACTH-hormoni stimuloi lisämunuaisten kuorikerrosta tuottamaan kortisolihormonia. Kortisolia kutsutaan myös stressihormoniksi, ja se aiheuttaa glukoosin vapautumisen elimistöön, mikä nostaa verensokeria⁴. Tämä on hyödyllistä stressitilanteissa, joissa hevosen on reagoitava nopeasti tai paettava. Hallitsemattoman ACTH-tuotannon seurauksena verensokeri pysyy jatkuvasti koholla, mikä vaikuttaa negatiivisesti hevosen terveyteen. 

Oireet ja terveysongelmat 

PPID:n kehittyminen ei liity hevosen sukupuoleen tai rotuun. Jokaisella yli 15-vuotiaalla hevosella on mahdollisuus sairastua PPID:iin¹. Hevosien ikääntyessä PPID yleistyy, mikä lisää omistajien tietoisuutta sairauden oireista ja merkeistä. 

Useat oireet voivat viitata siihen, että hevosella on kehittynyt PPID. Oireisiin kuuluvat muun muassa karvan epänormaali kasvu (esim. kihara karva), käyttäytymisen muutokset, laihtuminen, lihasmassan väheneminen, (usein toistuvat) infektiot ja heikentynyt immuunijärjestelmän toiminta, liiallinen hikoilu, insuliiniresistenssi ja kaviokuume⁵. 

Kihara ja epänormaali karvan kasvu on yksi yleisimmistä ja spesifisimmistä PPID-hevosten oireista. Kiharakarva nähdään usein omistajien silmissä selkeänä oireena. Usein se ilmenee kuitenkin vasta sairauden edenneessä vaiheessa. PPID:n alkuvaiheessa hevosilla voi esiintyä vaikeuksia talvikarvan karistamisessa. Tämä tunnetaan enemmän ikääntymiseen liittyvänä vaivana kuin PPID:n oireena, joten omistajat eivät usein tunnista sitä varhaisena merkkinä. 

PPID-hevosilla on myös kohonnut riski sairastua kaviokuumeeseen kohonneiden verensokeritasojen ja hormonihäiriöiden vuoksi¹. Kaviokuume on kivulias tila, jossa kehittyy tulehdus kavion seinämän ja luun välille. Vakava kaviokuume voi edetä niin pitkälle, että kavioluu löystyy ja kallistuu kavion sisällä. Siksi on tärkeää tarkistaa yli 15-vuotiaat kaviokuumeesta kärsivät hevoset myös PPID:n varalta. 

Omistajien tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, jos hevonen näyttää PPID-oireita, jotta hevonen voidaan testata ja diagnosoida. Mitä aikaisemmin PPID tunnistetaan, sitä nopeammin voidaan aloittaa hoito. 

Diagnoosi

PPID diagnosoidaan oireiden ja verikokeen avulla, joka mittaa ACTH:n pitoisuutta veressä. PPID-hevosilla ACTH:n tuotanto on liiallista, mikä näkyy verinäytteissä. Verikokeen ja oireiden perusteella hevonen voidaan diagnosoida ja aloittaa hoito. 

Koska PPID-hevosilla on kohonnut riski kaviokuumeeseen, verensokeri- ja insuliinipitoisuuksia voidaan myös testata, jotta nähdään, onko verensokeri koholla ja siten riski kaviokuumeelle⁶. 

Hoito 

Useiden tutkimusten ansiosta PPID:stä on saatavilla enemmän tietoa. Valitettavasti nykyiset hoidot eivät paranna PPID:tä. Lääkitys voi kuitenkin vähentää oireita ja varhaisessa vaiheessa ehkäistä lisäoireiden kehittymistä. Lääke sisältää pergolidi-nimisen aineen, joka toimii dopamiinin korvikkeena⁷. Dopamiinin tuotannon vähentyessä PPID-hevosilla pergolidi estää ACTH:n liiallista tuotantoa¹. 

Ravitsemus ja lisäravinteet 

Hevosen terveyden tukemiseksi ja hoidon tueksi on tärkeää muokata PPID-hevosen hoitoa. Esimerkiksi oikeanlainen ravinto on tärkeä osa PPID-hevosten hoitoa. 

Sopivan ruokavalion laatimiseksi tulee ensin arvioida hevosen kehon kuntoindeksi (BCS), joka antaa tietoa sen fyysisestä kunnosta ja siitä, mitä tarvitaan optimaalisen terveyden ylläpitämiseksi⁸. Kuten aiemmin mainittiin, laihtuminen on yksi PPID:n oireista ja esiintyy yleensä säännöllisesti vanhemmilla hevosilla. Siksi on tärkeää seurata säännöllisesti vanhempien hevosten BCS-arvoja, erityisesti PPID-hevosten, jotta hevonen ei menetä liikaa painoa liian nopeasti. 

PPID-hevosilla, joilla on insuliiniresistenssi, rasvaa kertyy eri kehon osiin, mikä voi antaa vaikutelman korkeammasta BCS:stä, vaikka esimerkiksi kylkiluut näkyvät edelleen. Tämä voi vaikeuttaa omistajien oikeaa BCS-arviointia ja johtaa virheellisiin ruokintapäätöksiin. Jos hevonen on insuliiniresistentti ja rasvaa kertyy, on suositeltavaa varmistaa, että rehu sisältää mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelystä⁹. Yksi ateria ei saisi sisältää yli 1 grammaa rakenteettomia hiilihydraatteja per kilogramma kehonpainoa. Kun tiedät hevosen BCS:n, voit säätää ruokintaa sen mukaan ja käyttää erilaisia rehuja tasapainoisen ruokavalion tarjoamiseksi. 

Kuitu on ruokavalion perusta ja antaa energiaa fermentoituessaan. Kuitu on rakenteellinen hiilihydraatti ja siksi sopiva energianlähde PPID-hevosille. Kuitulähteitä ovat esimerkiksi heinät, säilörehu ja ruoho. Kuitupitoisuus vaihtelee kasvilajista riippuen; esimerkiksi kevätnurmi sisältää paljon rakenteettomia hiilihydraatteja. Siksi PPID-hevosille kannattaa tarjota kuitua, joka on vähäsokerista ja vähätärkkelyksistä. Epävarmuuden sattuessa analysoita karkearehun ravintosisältö⁹. 

Jos karkearehu ei tarjoa tarpeeksi energiaa, ruokavalioon voidaan lisätä pellavansiemenöljyä. Öljy sisältää optimaalisen tasapainon omega-3- ja omega-6-rasvahappoja eikä lisää sokeria tai tärkkelystä. Rasvahappojen ansiosta pellavansiemenöljy tarjoaa pitkäkestoista energiaa ja tukee kehonpainon ylläpitoa. 

Koska karkearehu ei usein riitä täyttämään hevosen vitamiini- ja mineraalitarpeita, on suositeltavaa täydentää ruokintaa balancerilla tai vitamiini- ja mineraalilisällä. Ennen tuotteen ostamista tarkista sen sokeri- ja tärkkelyspitoisuus ja vältä tuotteita, joissa on paljon sokeria ja tärkkelystä. 

Yksi yleisistä PPID-oireista on lihasmassan väheneminen. Lihasten ylläpito vaatii proteiinia ruokinnasta yhdistettynä liikuntaan. Kaikki vanhemmat PPID-hevoset eivät kuitenkaan pysty harjoitteluun. Kevyt liikunta on kuitenkin suositeltavaa lihasten ylläpitämiseksi. Harjoittelu ei tarvitse olla intensiivistä, vaan löydä hevoseesi sopiva liikuntamuoto. Lisäksi karkearehu sisältää usein liian vähän proteiinia, joten ruokavalio voidaan tarvittaessa täydentää proteiini- ja aminohappolisällä lihasten tukemiseksi. 

PPID-hevosilla, jotka hikoilevat runsaasti, voi olla hyötyä elektrolyyttilisästä, joka korvaa hikoilussa menetettyjä suoloja⁹. Erityisesti liikunnan ja runsaan hikoilun yhteydessä on suositeltavaa täydentää elektrolyytit. 

Koska PPID-hevoset ovat alttiimpia infektioille, mikä vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan, ruokavalioon on suositeltavaa lisätä lisäravinteita, jotka tukevat immuunijärjestelmää⁹. 

Tiivistettynä: On tärkeää ryhtyä toimiin mahdollisimman pian, kun hevonen osoittaa PPID-oireita, jotta hoito voidaan aloittaa. Lääkityksen lisäksi hyvä ravinto tarjoaa välttämätöntä tukea. Epävarmuuden sattuessa kannattaa kääntyä ravitsemusasiantuntijan puoleen, joka voi antaa neuvoja ja auttaa sopivan ruokavalion laatimisessa. 

Viitteet 

1. Kirkwood, C.N., Hughes, K.J., Stewart, A.J. (2022) Pituitary Pars Intermedia Dysfunction (PPID) in Horses. Veterinary Sciences, 9(556):1-22.
2. Kirkwood, C.N., Hughes, K.J., Stewart, A.J. (2022) Prospective Case Series of Clinical Signs and Adrenocorticotrophin (ACTH) Concentrations in Seven Horses Transitioning to Pituitary Pars Intermedia Dysfunction (PPID). Veterinary Sciences, 9(572):1-21.
3. McGowan, T.W., Pinchbeck, G.P., McGowan, C.M. (2012) Prevalence, risk factors and clinical signs predictive for equine pituitary pars intermedia dysfunction in aged horses. Equine Veterinary Journal, 45(1):74-79.
4. Spelta, C.W. (2015) Equine Pituitary Pars Intermedia Dysfunction: Current Perspectives on Diagnosis and Management. Veterinary Medicine: Research and Reports, 6:293-300.
5. Stewart, A.J., Ireland, J.L., Durham, A.E., McGowan, C.M. (2023) Diagnosis of equine pituitary pars intermedia dysfunction. The Veterinary Journal, 300-302:1-6.
6. Bertin, F.R., De Laat, M.A. (2017) The diagnosis of equine insulin dysregulation. Equine Veterinary Journal, 49(5):570-576.
7. Miller, A.B., Loynachan, A.T., Bush, H.M., Hart, K.A., Barker, V.D., Campana - Emard, A.G., Grubbs, S.T., Adams, A.A. (2021) Effects of pituitary pars intermedia dysfunction and Prascend (pergolide tablets) treatment on endocrine and immune function in horses. Domestic Animal Endocrinology, 74:1-21.
8. Hart, K., Durham, A., Frank, N., McGowan, C., Schott, H., Stewart, A. (2021) Recommendations for the Diagnosis and Treatment of Pituitary Pars Intermedia Dysfunction (PPID). Equine Endocrinology Group, 1-13.
9. Galinelli, N.C., Bailey, S.R., Bamford, N.J., Harris, P.A. (2023) Nutritional considerations for the management of equine pituitary pars intermedia dysfunction. Equine Veterinary Education, 35:33-44.