Hevosen loiset: ulostenäytteiden munalukemat, madotus ja hoito

Loiset esiintyvät kaikilla hevosilla, mutta loistartunta voi aiheuttaa terveysongelmia. Loisia ei näy ulosteessa, joten hevosen tartuntaa tai tartunnan määrää ei voida selvittää ilman testausta. Siksi on tärkeää tehdä säännöllisesti ulostenäytteiden munalukemia (FEC) ja tarvittaessa käyttää oikeanlaisia madotushoitoja.

Loiset esiintyvät kaikilla hevosilla, mutta loistartunta voi aiheuttaa terveysongelmia. Loisia ei näy ulosteessa, joten hevosen tartuntaa tai tartunnan määrää ei voida selvittää ilman testausta. Siksi on tärkeää tehdä säännöllisesti ulostenäytteiden munalukemia (FEC) ja tarvittaessa käyttää oikeanlaisia madotushoitoja.



Mitä ovat loiset ja mitkä tyypit vaikuttavat hevosiin?

Loiset ovat loiseläimiä, jotka voivat selviytyä vain toisen eliön kustannuksella, tässä tapauksessa hevosen. Hevosilla loiset sijaitsevat pääasiassa ruoansulatusjärjestelmässä. Useimmilla hevosilla on loisongelmia, mutta yleensä pienen loismäärän esiintyminen ei aiheuta ongelmia. Kuitenkin, jos hevonen kärsii vakavammasta loistartunnasta, se voi johtaa erilaisiin terveysongelmiin¹. Koska loiset elävät pääasiassa ruoansulatuskanavassa, niiden munat poistuvat hevosen ulosteiden mukana.

Hevosia voi tartuttaa useita erilaisia loistyyppejä. Yleisimmät niistä ovat matoiset, sukkulamato, pyöreät madot, suuret vahvat madot, keuhkomadot ja pienet punaiset madot².

Resistenssi ja ulostenäytteiden munalukemat

Koska loismunat erittyvät ulosteeseen, ulostenäytteiden munalukemat (FEC) voidaan tehdä selvittämään, onko hevosella loisinfektio ja kuinka vakava se on. FEC auttaa myös tunnistamaan, millainen lois on kyseessä. Vaikka ulostenäytteet voidaan ottaa ympäri vuoden, on erityisen tärkeää tehdä testaus keväällä ja kesällä, koska tutkimukset ovat osoittaneet munien erittymisen olevan huipussaan tuolloin³.

Ulostenäytteenotto on yleistymässä ja sitä suositaan yhä enemmän rutiininomaisen madotuksen sijaan. Yhä useammat hevosenomistajat valitsevat ensin tehdä munalukeman ennen madotusta varmistaakseen, onko madotus tarpeen. Tämä kohdennettu lähestymistapa varmistaa, että hoito annetaan vain niille hevosille, joilla on korkea munalukema, mikä auttaa vähentämään madotteiden tarpeetonta käyttöä.

Madotteiden toistuva ja rutiininomainen käyttö ilman todellista tarvetta voi johtaa resistenssiin⁴. Resistenssi tarkoittaa, että loisista tulee vähemmän herkkiä madotteiden vaikuttaville aineille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa infektion sattuessa. Kun madote annetaan, resistentit loiset selviävät ja jäävät hevoseen⁵. Resistenssiä tiettyjä madotteita vastaan on jo havaittu. Tästä syystä on vahvasti suositeltavaa tehdä ulostenäytteen munalukema ennen madotusta resistenssin ehkäisemiseksi. Lisäksi kohdennettu madotus testauksen perusteella voi auttaa myös kustannusten vähentämisessä.

Hallinta

Useat hallintatoimet voivat auttaa vähentämään loistartunnan riskiä, mukaan lukien hyvä hygienia tallissa ja laitumilla. Tehokas laidunhallinta on yksi tärkeimmistä tavoista estää loisinfestaatioita.

Esimerkiksi varmista, että ulosteet poistetaan laitumilta säännöllisesti. Loiset leviävät helpommin, kun saastuneiden hevosten ulosteet jäävät laitumelle, jolloin muut laitumella laiduntavat hevoset voivat nauttia loiset.

Jos mahdollista, kierrätä hevosia säännöllisesti puhtaille laitumille. Tämä antaa aiemmin käytetylle laitumelle lepoa ja hevosille pääsyn tuoreille laitumille, joilla tartuntariski on pienempi. Ennen hevosten siirtämistä puhtaalle laitumelle on suositeltavaa tehdä ulostenäytteen munalukema, jotta uusi laitumelle pysyy mahdollisimman puhtaana.

Infektioita voidaan myös vähentää laiduntamalla eri lajeja, kuten lampaita, samalla laitumella. Nämä eläimet eivät ole alttiita samoille loisille kuin hevoset, ja ne syövät loisnivaatteita, jolloin laitumesta tulee puhtaampi. Lisäksi hevoset eivät voi saada tartuntaa lampailta peräisin olevista loismunista.

Resistenssin estämiseksi ja infektioriskin minimoimiseksi on siksi tärkeää tehdä säännöllisesti ulostenäytteiden munalukemia ja ylläpitää puhtaita laitumia. Testaus on erityisen tärkeää keväällä ja kesällä, kun munien erittyminen on korkeimmillaan. Hyvä laidunhallinta ja hygienia ovat avainasemassa tehokkaassa loisvalvonnassa.

 

Lähteet

1.           Saeed, M.A., Beveridge, I., Abbas, G., Beasley, A.M. (2019) Systematic review of gastrointestinal nematodes of horses from Australia. Parasites and Vectors, 12(188):1-16.

2.           Bulgaru, A., Tudor, P. (2015) The Prevalence of Helminth Parasites in Horses Raised in Modern Conditions. Scientidic Works Series C Veterinary Medicine, 2:271-276.

3.           Wood, E.L.D., Matthews, J.B., Stephenson, S., Slote, M., Nussey, D.H. (2013) Variation in fecal egg counts in horses managed for conservation purposes: individual egg shedding consistency, age effects and seasonal variation. Parasitology, 140(1):115-128.

4.           Tzelos, T., Matthews, J. (2016) Anthelmintic resistance in equine helminths and mitigating its effects. In Practice, 38:489-499.

5.           Metthews, J.B. (2022) Anthelmintic resistance in equine nematodes. International Journal of Parasitology Drugs and Drug Resistance, 4:310-315.






Mitä ovat loiset ja mitkä tyypit vaikuttavat hevosiin?

Loiset ovat loiseläimiä, jotka voivat selviytyä vain toisen eliön kustannuksella, tässä tapauksessa hevosen. Hevosilla loiset sijaitsevat pääasiassa ruoansulatusjärjestelmässä. Useimmilla hevosilla on loisongelmia, mutta yleensä pienen loismäärän esiintyminen ei aiheuta ongelmia. Kuitenkin, jos hevonen kärsii vakavammasta loistartunnasta, se voi johtaa erilaisiin terveysongelmiin¹. Koska loiset elävät pääasiassa ruoansulatuskanavassa, niiden munat poistuvat hevosen ulosteiden mukana.

Hevosia voi tartuttaa useita erilaisia loistyyppejä. Yleisimmät niistä ovat matoiset, sukkulamato, pyöreät madot, suuret vahvat madot, keuhkomadot ja pienet punaiset madot².

Resistenssi ja ulostenäytteiden munalukemat

Koska loismunat erittyvät ulosteeseen, ulostenäytteiden munalukemat (FEC) voidaan tehdä selvittämään, onko hevosella loisinfektio ja kuinka vakava se on. FEC auttaa myös tunnistamaan, millainen lois on kyseessä. Vaikka ulostenäytteet voidaan ottaa ympäri vuoden, on erityisen tärkeää tehdä testaus keväällä ja kesällä, koska tutkimukset ovat osoittaneet munien erittymisen olevan huipussaan tuolloin³.

Ulostenäytteenotto on yleistymässä ja sitä suositaan yhä enemmän rutiininomaisen madotuksen sijaan. Yhä useammat hevosenomistajat valitsevat ensin tehdä munalukeman ennen madotusta varmistaakseen, onko madotus tarpeen. Tämä kohdennettu lähestymistapa varmistaa, että hoito annetaan vain niille hevosille, joilla on korkea munalukema, mikä auttaa vähentämään madotteiden tarpeetonta käyttöä.

Madotteiden toistuva ja rutiininomainen käyttö ilman todellista tarvetta voi johtaa resistenssiin⁴. Resistenssi tarkoittaa, että loisista tulee vähemmän herkkiä madotteiden vaikuttaville aineille, mikä tekee hoidosta tehottomampaa infektion sattuessa. Kun madote annetaan, resistentit loiset selviävät ja jäävät hevoseen⁵. Resistenssiä tiettyjä madotteita vastaan on jo havaittu. Tästä syystä on vahvasti suositeltavaa tehdä ulostenäytteen munalukema ennen madotusta resistenssin ehkäisemiseksi. Lisäksi kohdennettu madotus testauksen perusteella voi auttaa myös kustannusten vähentämisessä.

Hallinta

Useat hallintatoimet voivat auttaa vähentämään loistartunnan riskiä, mukaan lukien hyvä hygienia tallissa ja laitumilla. Tehokas laidunhallinta on yksi tärkeimmistä tavoista estää loisinfestaatioita.

Esimerkiksi varmista, että ulosteet poistetaan laitumilta säännöllisesti. Loiset leviävät helpommin, kun saastuneiden hevosten ulosteet jäävät laitumelle, jolloin muut laitumella laiduntavat hevoset voivat nauttia loiset.

Jos mahdollista, kierrätä hevosia säännöllisesti puhtaille laitumille. Tämä antaa aiemmin käytetylle laitumelle lepoa ja hevosille pääsyn tuoreille laitumille, joilla tartuntariski on pienempi. Ennen hevosten siirtämistä puhtaalle laitumelle on suositeltavaa tehdä ulostenäytteen munalukema, jotta uusi laitumelle pysyy mahdollisimman puhtaana.

Infektioita voidaan myös vähentää laiduntamalla eri lajeja, kuten lampaita, samalla laitumella. Nämä eläimet eivät ole alttiita samoille loisille kuin hevoset, ja ne syövät loisnivaatteita, jolloin laitumesta tulee puhtaampi. Lisäksi hevoset eivät voi saada tartuntaa lampailta peräisin olevista loismunista.

Resistenssin estämiseksi ja infektioriskin minimoimiseksi on siksi tärkeää tehdä säännöllisesti ulostenäytteiden munalukemia ja ylläpitää puhtaita laitumia. Testaus on erityisen tärkeää keväällä ja kesällä, kun munien erittyminen on korkeimmillaan. Hyvä laidunhallinta ja hygienia ovat avainasemassa tehokkaassa loisvalvonnassa.

 

Lähteet

1.           Saeed, M.A., Beveridge, I., Abbas, G., Beasley, A.M. (2019) Systematic review of gastrointestinal nematodes of horses from Australia. Parasites and Vectors, 12(188):1-16.

2.           Bulgaru, A., Tudor, P. (2015) The Prevalence of Helminth Parasites in Horses Raised in Modern Conditions. Scientidic Works Series C Veterinary Medicine, 2:271-276.

3.           Wood, E.L.D., Matthews, J.B., Stephenson, S., Slote, M., Nussey, D.H. (2013) Variation in fecal egg counts in horses managed for conservation purposes: individual egg shedding consistency, age effects and seasonal variation. Parasitology, 140(1):115-128.

4.           Tzelos, T., Matthews, J. (2016) Anthelmintic resistance in equine helminths and mitigating its effects. In Practice, 38:489-499.

5.           Metthews, J.B. (2022) Anthelmintic resistance in equine nematodes. International Journal of Parasitology Drugs and Drug Resistance, 4:310-315.