Hevosen jänteet: terveet jänteet, jännevammat ja jänteiden suojaaminen
Hevosen jänteet ovat olennainen osa sen liikkumisjärjestelmää. Valitettavasti jännevammat ovat yleisiä erityisesti (kilpa)hevosilla ja kuuluvat tavallisimpien vammojen joukkoon. Jännevamma on asia, jota jokainen hevosenomistaja toivoo välttävänsä. Tässä blogissa käsittelemme hevosen terveitä jänteitä, jännevammoja ja niiden hoitoa, terveiden jänteiden hoitoa ja ylläpitoa sekä ravintolisien käyttöä.
Hevosen jänteet
Jänteet koostuvat kuitumaisesta sidekudoksesta ja muodostavat yhteyden lihaksen ja luun välille. Jänne koostuu pitkittäisistä kuitukimpuista, jotka pääosin sisältävät kollageenia¹. Lisäksi jänteestä suurin osa on vettä (noin 55 % jänteen kokonaispainosta), mikä auttaa vähentämään kitkaa ja mahdollistaa jännekuitujen liikkumisen paineen alla rasituksen aikana². Vesi on siis tärkeä jänteen joustavuudelle. Jänteitä on kahta tyyppiä: koukistajajänteet ja ojentajajänteet.
Kun lihakset supistuvat, lihakseen kiinnittyvän jänteen jännitys kasvaa, mikä aiheuttaa liikkeen. Jänteet venyvät ja palaavat rasituksen aikana takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Jos jänteitä kuormitetaan liikaa, niiden rakenne voi muuttua voiman vaikutuksesta³. Nämä muutokset ovat peruuttamattomia, aiheuttaen pysyvän vaurion jänteeseen ja lopulta jännevamman³.
Yleisimmät jännevammat
Jännevammat esiintyvät useimmiten hevosen jaloissa. Tavallisimmin vaurioituvia jänteitä ovat jännetupen jänne, pinnallinen sormilihasjänne, syvä sormilihasjänne ja tukijänne. Jännetupen jänne sijaitsee kanuunan takana ja jakautuu kahdeksi haaraksi, jotka kiinnittyvät sesamluuhun. Pinnallinen sormilihasjänne kulkee ihon alla ja lähtee kinnernivelen kohdalta kanuunan pitkin kavioluuhun. Syvä sormilihasjänne kulkee myös kanuunan takaa, pinnallisen jänteen edessä, ja kiinnittyy kavioluuhun. Tukijänne sijaitsee etujalan etuosassa ja yhtyy syvän jänteen kanssa puolivälissä kanuunaa.
Hevosen jänteet
Jänteet koostuvat kuitumaisesta sidekudoksesta ja muodostavat yhteyden lihaksen ja luun välille. Jänne koostuu pitkittäisistä kuitukimpuista, jotka pääosin sisältävät kollageenia¹. Lisäksi jänteestä suurin osa on vettä (noin 55 % jänteen kokonaispainosta), mikä auttaa vähentämään kitkaa ja mahdollistaa jännekuitujen liikkumisen paineen alla rasituksen aikana². Vesi on siis tärkeä jänteen joustavuudelle. Jänteitä on kahta tyyppiä: koukistajajänteet ja ojentajajänteet.
Kun lihakset supistuvat, lihakseen kiinnittyvän jänteen jännitys kasvaa, mikä aiheuttaa liikkeen. Jänteet venyvät ja palaavat rasituksen aikana takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Jos jänteitä kuormitetaan liikaa, niiden rakenne voi muuttua voiman vaikutuksesta³. Nämä muutokset ovat peruuttamattomia, aiheuttaen pysyvän vaurion jänteeseen ja lopulta jännevamman³.
Yleisimmät jännevammat
Jännevammat esiintyvät useimmiten hevosen jaloissa. Tavallisimmin vaurioituvia jänteitä ovat jännetupen jänne, pinnallinen sormilihasjänne, syvä sormilihasjänne ja tukijänne. Jännetupen jänne sijaitsee kanuunan takana ja jakautuu kahdeksi haaraksi, jotka kiinnittyvät sesamluuhun. Pinnallinen sormilihasjänne kulkee ihon alla ja lähtee kinnernivelen kohdalta kanuunan pitkin kavioluuhun. Syvä sormilihasjänne kulkee myös kanuunan takaa, pinnallisen jänteen edessä, ja kiinnittyy kavioluuhun. Tukijänne sijaitsee etujalan etuosassa ja yhtyy syvän jänteen kanssa puolivälissä kanuunaa.
Figuuri 1: Kaavio jänteiden sijainnin havainnollistamiseksi.
Jännevamma voi esiintyä missä tahansa edellä mainituista jänteistä. Pinnallisen sormilihasjänteen vammat ovat kuitenkin yleisimpiä⁴. Tutkimukset osoittavat, että jännevammaiset hevoset kärsivät yleensä etujalan vammoista⁵. Erityiset ratsastuslajit voivat myös altistaa tietynlaisille vammoille. Akuutti ylikuormitus, esimerkiksi harjoituksen aikana tai laitumella hevosen loukatessa itsensä, voi aiheuttaa jännevamman. Tällöin jännekuidut venyvät yli niiden elastisen rajan³. Useimmiten jännevamma johtuu kuitenkin kroonisesta ylikuormituksesta, joka aiheuttaa mikrovammoja ja johtaa lopulta jännevammaan². Tämä voi tapahtua, kun harjoitusmäärä ylittää hevosen kestokyvyn.
Jännevamman tunnistaminen
Jännevamman paranemisen maksimoimiseksi on tärkeää tunnistaa vamma ajoissa ja ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Oireet vaihtelevat vamman ja sen vakavuuden mukaan, mutta yleinen merkki on turvotus jalassa, joka on lämmin koskettaa. Lämpimästä turvotuksesta johtuu vamman aiheuttama tulehdusreaktio⁶. Joskus hevonen ontuu vamman vuoksi. Tarkkaile hevosen askellusta esimerkiksi ratsastaessa tai liinassa liikuttaessa. Ontuminen voi kuitenkin joskus hävitä nopeasti, jolloin vamman vakavuus voi aliarvioitua ja hevonen alkaa liikkua liian pian. On tärkeää tarkistaa jänteet säännöllisesti turvotuksen varalta, jotta jännevamman ilmaantuessa voidaan toimia nopeasti.
Jännevamman hoito
Jos epäillään jännevammaa, diagnoosi tehdään eläinlääkärin suorittamalla ultraäänitutkimuksella. Ultraääni kertoo vamman vakavuuden, sijainnin ja vaiheen. Akuutti vaihe on jännevamman ensimmäinen vaihe, jolloin tulehdus aiheuttaa turvotusta ja lämpöä jalassa⁷. Akuutissa vaiheessa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä ja erityisesti suositellaan jalan viilentämistä kylmällä vedellä 20 minuuttia kerrallaan tulehduksen hillitsemiseksi⁸. Lepo karsinassa voi myös olla tarpeen.
Akuutin vaiheen jälkeen keho muodostaa kuituja vamman korjaamiseksi. Muodostuneet jännekuidut ovat kuitenkin erilaisia kuin normaalit, mikä heikentää jänteen elastisuutta⁶. Paranemisen tukemiseksi voidaan käyttää esimerkiksi iskuaaltoterapiaa, kantasoluterapiaa ja verihiutalepitoista plasmaa (PRP)⁸. PRP on melko uusi hoitomuoto, jossa hevosen omaa veriplasmaa käytetään jännevammojen hoitoon. Kantasoluterapia hyödyntää hevosen luuytimen kantasoluja. Iskuaaltoterapia hoidetaan kohdistamalla paineaaltoja jänteeseen. Myös laserhoitoa käytetään säännöllisesti jännevammojen hoidossa.
Vamman vakavuuden, sijainnin ja vaiheen perusteella laaditaan hoitosuunnitelma. Lisäksi laaditaan kuntoutusaikataulu, johon kuuluu hallittu liikkuminen ja harjoittelu. Liikunta stimuloi verenkiertoa jänteissä ja edistää paranemista. Kuntoutuksen kesto vaihtelee 3 kuukaudesta yli vuoteen⁸. Jänteillä on kuitenkin heikko verenkierto, mikä hidastaa ravinteiden kuljetusta ja jätetuotteiden poistumista, ja siksi paraneminen on hidasta. Oikeanlainen kuntoutus on tärkeää sekä parantumisen että vammojen uusiutumisen ehkäisyssä. Kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa jänteen laatu mahdollisimman lähelle alkuperäistä, vaikka täydellinen korjaantuminen ei valitettavasti ole mahdollista.
Vinkkien hoito-ohjeita vammojen ennaltaehkäisyyn
Jännevammat ovat parempi ehkäistä kuin hoitaa. Tästä syystä on tärkeää ottaa huomioon muutamia asioita terveiden jänteiden ylläpitämiseksi.
Lisää hevosesi harjoittelua vähitellen ja varmista, että keho ehtii palautua harjoitusmuutoksista 6. Tämä antaa keholle, erityisesti jänteille, aikaa sopeutua muuttuviin fyysisiin vaatimuksiin. Lisäksi hyvä yleiskunto ja vahvan lihasmassan kehittyminen ovat tärkeitä jännevammojen ehkäisyssä. Oikea ravinto ja päivittäinen vapaa liikkuminen ovat olennaisia optimaalisen fyysisen kunnon ylläpitämiseksi.
Vaikka ratsastusta erilaisilla alustoilla joskus vältetään, voi olla hyödyllistä harjoitella hevosta silloin tällöin eri alustoilla. On kuitenkin tärkeää, että alusta ei ole liian liukas tai siinä ei ole monttuja, joissa hevonen voi astua väärin ja kaatua 6. Varmista, että hevosesi kaviot ovat oikein kengitetyt ja/tai karsitut ajallaan. Jos näin ei tehdä, kavioiden asento muuttuu, mikä voi vaikuttaa hevosen jänteiden kuormitukseen 6.
Jäähdytä jänteitä intensiivisen rasituksen jälkeen kylmällä vedellä huuhtomalla tai käyttämällä jäähdytystuotteita, kuten savea, viilentävää geeliä tai erityisiä jäähdytyssiteitä. Tarkista myös hevosesi jänteet säännöllisesti muutosten varalta, jotta ongelmat voidaan havaita mahdollisimman varhain.
Jänteiden tukemiseksi käytettävät lisäravinteet
Lisäravinteita voidaan käyttää tukemaan jänteitä ja niveliä. Yleisesti käytettyjä ainesosia ovat kollageeni ja MSM.
Kollageeni on hevosen jänteissä luonnollisesti esiintyvä proteiini. Tutkimukset osoittavat, että kollageeni on tärkeä osa jännettä ja sillä on merkittävä rooli jännevamman paranemisessa 9. Synovium Agility sisältää bioaktiivisia kollageenipeptidejä jänteiden ja nivelten tukemiseksi.
Metylisulfonyylimetaani (MSM) on orgaanisesti sitoutunut rikkiyhdiste, joka on välttämätön aminohappojen ja proteiinien synteesille sekä kudosten muodostukselle. Lisäksi MSM toimii antioksidanttina ja neutraloi raskaan rasituksen aikana vapautuvia vapaita radikaaleja 10. Synovium MSM Pure, Synovium MSM Optimal-C ja Synovium Motion JMT sisältävät kaikki MSM:ää hevosen jänteiden tukemiseen.
Omega-3-rasvahappoja käytetään usein niiden tulehdusta ehkäisevien ominaisuuksien vuoksi. Tutkimukset osoittavat, että nämä rasvahapot vaikuttavat myönteisesti kehon tulehdusmerkkeihin 11. Pellavaöljy ja leväöljy ovat esimerkkejä öljyistä, joissa on suotuisa omega-3-suhde.
Yhteenvetona voidaan todeta, että jännevammojen ehkäisy on erittäin tärkeää oikean hoidon, harjoittelun ja ravitsemuksen avulla. Tarkista jänteet säännöllisesti muutosten varalta ja ota aina yhteyttä eläinlääkäriin epäselvissä tilanteissa, jotta sopiva hoito- ja kuntoutussuunnitelma voidaan laatia jännevamman sattuessa.
Lähteet
1. O’Brien, C., Marr, N., Thorpe, C. (2021) Microdamage in the equine superficial digital flexor tendon. Equine Veterinary Journal, 53(3):417-430.
2. Shojaee, A. (2023) Equine tendon mechanical behaviour: Prospects for repair and regeneration applications. Veterinary Medicine and Science, 9(5):2053-2069.
3. Dahlgren, L.A. (2007) Pathobiology of Tendon and Ligament Injuries. Clinical Techniques in Equine Practice, 6:168-173.
4. Thorpe, C.T., Clegg, P.D., Birch, H.L. (2010) A review of tendon injury: Why is the equine superficial digital flexor tendon most at risk? Equine Veterinary Journal, 42(2):174-180.
5. Lam, K.H., Parkin, T.D.H., Riggs, C.M., Morgan, K.L. (2007) Descriptive analysis of retirement of Thoroughbred racehorses due to tendon injuries at the Hong Kong Jockey Club (1992–2004). Equine Veterinary Journal, 39(2):143-148.
6. Williams, J., Chatham, A. (2012) Equine tendons: reducing the risk of injury. The Veterinary Nurse, 3(1):20-28.
7. Barrett, J., White, N.A. (2008) Introduction to Equine Tendon Injury. AAEP Proceedings, 54:464-469.
8. Smith, R.K.W. (2024) Treatment of tendinopathies. Equine Veterinary Education, 36:659-627.
9. Dahlgren, L.A., Brower-Toland, B.D., Nixon, A.J. (2005) Cloning and expression of type III collagen in normal and injured tendons of horses. American Journal of Veterinary Research, 66(2):266-270.
10. Marãn, G., Mũoz-Escassi, B., Manley, W., García, C., Cayado, P., de la Muela, M.S., Olábarri, B., León, R., Vara, E. (2008) The effect of methyl sulphonyl methane supplementation on biomarkers of oxidative stress in sport horses following jumping exercise. Acta Veterinaria Scandinavica, 50(1): 1-9.
11. Manhart, D.R., Scott, B.D., Gibbs, P.G., Coverdale, J.A., Eller, E.M., Honnas, C.M., Hood, D.M. (2009) Markers of Inflammation in Arthritic Horses Fed Omega-3 Fatty Acids. The Proffesional Animal Scientists, 25(2):155-160.