Laminiitin kehittyminen hevosilla

Laminiitti tarkoittaa kavion lamellien vaurioitumista tai häviämistä. Lamellit ovat rakenteita, jotka yhdistävät kavion luun ja kavion seinämän. Kun lamellit vaurioituvat tai niiden määrä vähenee, laminiitti voi kehittyä. Laminiitin aiheuttajia on useita, mutta kolme yleisintä ovat: sepsis muiden kehon sairauksien seurauksena, kuten (krooniset) infektiot, liiallinen painon kantaminen yhdellä jalalla tai endokriiniset (hormonitoimintaan liittyvät) häiriöt.

Sepsis voi ilmetä, kun kehossa tapahtuu tulehdusreaktio patogeenien, myrkkyjen tai myrkyllisten aineiden kiertäessä verenkierrossa. Hevoset voivat nauttia myrkkyjä myrkyllisistä kasveista tai saastuneesta juomavedestä. Toksit voivat kiertää kehossa, kun suoliston bakteerit kuolevat liiallisen ei-rakenteellisen hiilihydraattipitoisen ruokavalion seurauksena. Kun ruokavalio sisältää liikaa ei-rakenteellisia hiilihydraatteja, ne kulkeutuvat mahalaukun ja ohutsuolen läpi paksusuoleen, missä takasuolen mikrobiomi fermentoi ne. Tämä luo happaman ympäristön, jossa takasuolen bakteerit eivät selviä ja kuolevat, vapauttaen myrkkyjä. Koska suoliston happamuus vahingoittaa myös suolen seinämää, nämä myrkyt imeytyvät kehoon, kiertävät verenkierrossa ja lopulta saavuttavat lamellit aiheuttaen vaurioita, jotka johtavat laminiittiin.

Laminiitti liiallisen painon kantamisen seurauksena yhdellä jalalla, tunnettu myös nimellä tukijalan laminiitti (SLL), on hevosilla harvinaisempi. Tämä voi tapahtua esimerkiksi, kun hevonen ontuu yhdellä jalalla eikä pysty jakamaan painoaan tasaisesti muille jaloille. Tällöin liiallinen paino kohdistuu yhdelle jalalle, kuormittaa kaviota ja häiritsee verenkiertoa, mikä vaikuttaa lamelleihin.

Yleisimmän laminiittimuodon aiheuttavat hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan häiriöt, kuten hevosen metabolinen oireyhtymä (EMS) ja PPID, joista insuliiniresistenssin (IR) kehittyminen on yleisin laminiitin syy.

Insuliiniresistenssi on aineenvaihduntahäiriö, jossa keho ei enää reagoi insuliiniin. Insuliini on hormoni, joka säätelee verensokeritasoja kehossa. Kun hevonen syö ruokaa, joka sisältää paljon ei-rakenteellisia hiilihydraatteja (tärkkelys ja sokeri), verensokeri nousee. Insuliini stimuloi kehoa imeyttämään hiilihydraatit, jotka ruoansulatusjärjestelmä on muuttanut glukoosiksi, laskien näin verensokerin tasoa. Jos verensokeri pysyy korkeana, insuliinia tuotetaan jatkuvasti, ja keho muuttuu vähemmän herkäksi hormoniin, jolloin tarvitaan korkeampia pitoisuuksia ennen kuin keho reagoi. Tämä tarkoittaa, että keho muuttuu insuliiniresistentiksi.

Kehon jatkuvasti korkeat insuliinipitoisuudet lisäävät laminiitin riskiä. Tutkimukset viittaavat siihen, että insuliiniresistenssi voi aiheuttaa verisuonten supistumista, mikä vaikuttaa verenkiertoon, mukaan lukien kaviot, mahdollisesti johtaa hapenpuutteeseen. Tämä vaikuttaa negatiivisesti lamelleihin ja voi lopulta aiheuttaa laminiitin.

Laminiitti voi olla akuutti tai krooninen. Akuutti laminiitti ilmenee äkillisesti, ja hevonen tulee hoitaa mahdollisimman nopeasti. Kroonisessa laminiitissa kavion luu alkaa irrota kavion seinämästä, ja vaikeissa tapauksissa kavion luu voi irrota kokonaan, kiertyä ja mahdollisesti tunkeutua kavion pohjan läpi.

Laminiitin oireet johtuvat kivusta. Hevoset saattavat ottaa lyhyempiä askeleita tai ontua. Jotkut hevoset siirtävät painoa jalalta toiselle. Lisäksi hevoset voivat kieltäytyä liikkumasta tai maata paljon. Epänormaali asento on myös laminiitin oire, jossa hevoset asettavat etujalkansa eteenpäin ja taivuttavat takajalkansa kehon alle yrittäen lievittää kipua etujaloista. Laminiittiset kaviot tuntuvat myös lämpimiltä kosketettaessa.

Laminiittisten hevosten hoito

Jos hevonen tai ponikää osoittaa edellä mainittuja oireita, on tärkeää kääntyä eläinlääkärin puoleen mahdollisimman pian. Laminiitin hoito vaihtelee syyn ja vakavuuden mukaan. Eläinlääkäri määrittää laminiitin vakavuuden ottamalla kavion röntgenkuvan. Tarvittaessa hevoselle annetaan lääkitystä kivun hallintaan ja tulehduksen vähentämiseen. Kavioiden viilentäminen voi myös helpottaa kipua. Erityisesti, kun laminiitin syy liittyy aineenvaihduntaongelmiin, on tärkeintä muuttaa ruokavaliota.

Ruokavalio laminiittisille hevosille

Ruokavaliolla on merkittävä rooli (endokriinisen) laminiitin hoidossa. Siksi on tärkeää muuttaa ruokavaliota, kun hevoselle diagnosoidaan tämä laminiittimuoto.

Hevosten, joilla on endokriininen laminiitti, ruokavalion tulisi sisältää mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelystä. Suositeltavaa on antaa ruokavaliota, jossa sokerin ja tärkkelyksen osuus on alle 10 %. Tämä tarkoittaa, että näiden hevosten ei tulisi laiduntaa tuoreella ruoholla, ja mikä tahansa rehu, joka annetaan yhdessä karkearehun kanssa, tulisi sisältää vähän sokeria ja tärkkelystä.

On tärkeää varmistaa, että hevonen saa riittävästi korkealaatuista karkearehua, noin 1,5–2 % hevosen ruumiinpainosta kiloina, jossa sokeripitoisuus on alle 10 %. Heinää hankittaessa kannattaa pyytää karkearehuanalyysi tai tehdä analyysi varmistaakseen, että rehu sisältää mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelystä, mikä sopii rajoitettuun ruokavalioon.

Jos hevonen tarvitsee lisäenergiaa esimerkiksi liikuntaa varten, sokeri- ja tärkkelyspitoisuudeltaan vähäinen beet pulp ja pellavansiemenöljy voivat tarjota tarvittavan energian. Beet pulp on karkearehu, joka muuntuu suolistossa haihtuviksi rasvahapoiksi, tarjoten energiaa hevoselle. Pellavansiemenöljy on kasvipohjainen öljy, joka tarjoaa pitkäkestoista energiaa. Näiden tuotteiden antaminen varmistaa riittävän energian saannin liikunnan aikana ilman ylimääräistä sokerin ja tärkkelyksen lisäämistä ruokavalioon.

Karkearehu yksin ei tarjoa tarpeeksi vitamiineja ja kivennäisaineita hevosen päivittäisiin tarpeisiin. Siksi ruokavalioon lisätään balanssereita tai vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita (myös vähäsokerisia ja -tärkkelyksisiä). Ne sisältävät kaikki välttämättömät vitamiinit ja kivennäisaineet oikeassa määrässä hevosen päivittäisten ravintovaatimusten täyttämiseksi.

Kun valitaan rehua laminiittisille hevosille, on tärkeää tarkistaa etiketit huolellisesti ja varmistaa rehun sokeri- ja tärkkelyspitoisuus. Epävarmassa tilanteessa kannattaa kääntyä ravitsemusasiantuntijan puoleen, joka voi auttaa luomaan sopivan ruokavaliosuunnitelman.

Ehkäisy

Oikea ruokavalio auttaa ehkäisemään endokriinisen laminiitin kehittymistä. Aineenvaihduntahäiriöt, kuten IR, kehittyvät pääasiassa hevosilla, joiden ruokavalio sisältää liikaa sokeria ja tärkkelystä. Näillä hevosilla on usein myös liian korkea Body Condition Score (BCS).

BCS:n seuranta varmistaa, että voidaan tunnistaa, milloin hevonen saa liikaa energiaa ruokavaliostaan. Jos BCS on liian korkea, se tarkoittaa, että ruokavaliota ja energiansaantia on mukautettava lihavuuden ja IR:n ehkäisemiseksi, mikä vähentää laminiitin riskiä.

Lisäksi on olennaista hallita hevosten ruohon saantia huolellisesti, erityisesti laminiitille herkät hevoset keväällä. Tämä on erityisen tärkeää siirryttäessä hiekka-aitauksesta ruohomaalle, jotta ne eivät nauti liikaa fruktania. Lisätietoja saa lukemalla blogin hevosten ruohon saannin säätelemisestä.

Hyvä ravitsemus on ratkaisevan tärkeää hevosen terveydelle ja laminiitin kaltaisten sairauksien ehkäisyssä. Jos et ole varma, ruokitko hevosesi oikein, käänny ravitsemusasiantuntijan puoleen, joka voi auttaa laatimaan sopivan ruokavalion.

Lähteet

1. Patterson-Kane, J.C., Karikoski, N.P., McGowan, C.M. (2018) Paradigm shifts in understanding equine laminitis. The Veterinary      Journal, 231:33-40.

2. Marcato, P.S., Perillo, A. (2020) Equine Laminitis. New insights into pathogenesis. A review. Large Animal Review, 26(6):353-363.

3. Eades, S.C. (2016) Chapter 22- Sepsis-related Laminitis. In: Belknap, J.K. & Geor, J. Equine Laminitis. John Wiley & Sons, Inc: Amerika.   

4. Belknap, J.K., Black, S.J. (2012) Sepsis-related laminitis. Equine Veterinary Journal, 44:738-740.

5. Bailey, S.R., Baillon, M.L., Rycroft, A.N., Harris, P.A., Elliott, J. (2003) Identification of Equine Cecal Bacteria Producing Amines in      an In Vitro Model of Carbohydrate Overload. Applied and Environmental Microbiology, 69(4):2087-2093.

6. van Eps, A., Collins, S.N., Pollitt, C.C. (2010) Supporting Limb Laminitis. Veterinary Clinics of North America: Equine Practice, 26(2):287-302.

7. de Laat, M.A., Sillence, M.N., Reiche, D.B. (2019) Phenotypic, hormonal, and clinical characteristics of equine endocrinopathic      laminitis. Journal of Veterinary Internal Medicine, 33(3):1456-1463.

8. Kaczmarek, K., Janicki, B., Glowska, M. (2016) Insulin resistance in the horse: a review. Journal of Applied Animal Research, 44(1): 424-430.

9. de Laat, M.A., Sillence, M.N. (2020) A review of recent developments in the pharmacological prevention and treatment of            endocrinopathic laminitis. Animal Production Science, 60(18):2111-2121.

10. Laskoski, L.M., Valadão, C.A.A., Dittrich, R.L., Deconto, I., Faleiros, R.R. (2016) An update on equine laminitis. Clinic and Surgery, 46(3):547-553.

11. Menzies-Gow, N.J. (2010) Endocrinopathic Laminitis: Reducing the Risk Through Diet and Exercise. Veterinary Clinics of North       America: Equine Practice, 26(2):371-378.

12. Cohen, N.D., Gibbs, P.G., Woods, A.M. (1999) Dietary and other management factors associated with colic in horses. Journal          of the American Veterinary Medical Association, 215(1).